Sivut

torstai 31. heinäkuuta 2014

The Maze Runner Trailer #2



 (Lue mielipiteeni kirjasta täältä)

Tiistaina ilmoille laskeutui toinen traileri paljon puhutusta The Maze Runner -elokuvasta.
Molemmat tähän asti ilmestyneet trailerit ovat olleet ihan mahtavia, mutta pidin kyllä tästä uudesta vielä enemmän kuin ensimmäisestä. Se on huomattavasti jännittävämpi ja saamme nähdä hieman lisää materiaalia, mutta liikaa ei kuitenkaan näytetä. Ensimmäinen traileri oli selvästi tarkoitettu yleisölle, joka ei ollut lukenut kirjaa, mutta tässä näemme enemmän materiaalia, jonka vain kirjan lukeneet ymmärtävät. Näyttää siltä, että leffa on tehty todella hyvin ja täytyy vielä tässäkin postauksessa ylistää tuota näyttelijäkaartia. Dylan O'Brien on varmasti mahtava Thomas ja Kaya Scoledario (Teresa) kuuluu ehdottomasti omiin suosikkinäyttelijöihini. Sitten ovat vielä Will Poulter (Gally) sekä Thomas Brody-Sangster (Newt), jotka myös lukeutuvat omiin suosikkeihini. Muiden hahmojen näyttelijöiltä en ole vielä nähnyt mitään, joten en oikein tiedä, mitä heiltä odottaa, mutta en usko pettyväni.
James Dashner on ollut todella tyytyväinen siihen, mitä leffasta tuli ja se saa ehdottomasti omat odotukset taivaisiin ja luulen, että nämä odotukset tulevat täyttymään. Grafiikka näyttää ainakin trailereissa upealta ja odotan, että saamme nähdä nämä hirveät Griever-otukset kunnolla vasta elokuvassa itsessään.

Juuri pidetyssä Comic-Con -tapahtumassa saatiin myös kuulla, että elokuvassa tulee olemaan James Dashner -cameo, josta tietenkin innoissaan ollaan, ja jokin aika sitten julkaistiin myös Suomen ensi-illan päivämäärä, joka on 24.10.2014.
Mitäs mieltä olette trailerista? Oletteko lukeneet kirjan ja entä aijotteko mennä katsomaan leffan?

-Tuuli

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Beth Revis - Across The Universe


Tuli jokin aika sitten kierreltyä kesäaleissa, ja Suomalaisessa kun sitten alehyllyjä kolusin, niin löysin tämän kyseisen kirjan kolmella eurolla. Oon jo pitkään haikaillut tätä, mutta hinta kun on normaalisti yli kolmekymppiä, niin en ole raaskinut ostaa.
Kovasti oon kuullut hyvää koko trilogiasta, ja olin kyllä innoissani, etä vihdoin pääsen sen aloittamaan.

 

Juoni pääpiirteittäin:

Satoja vuosia tulevaisuudessa ihmiskunta on rakentanut suurimman avaruusaluksen koskaan ja sen tehtävänä on kuljettaa ihmisiä asuttamaan uutta planeettaa. Amy ja hänen vanhempansa jäädytetään 300-vuotisen matkan ajaksi ja heidät on määrä sulattaa aluksen saapuessa määränpäähänsä.
Joku kuitenkin sulattaa Amyn vuosikymmeniä liian aikaisin ja hän joutuu sopeutumaan aluksen elämään. Amylle alus tuntuu kuitenkin vankilalta, eikä siellä tunnu olevan kaikki kohdallaan. Tyttö tutustuu Seuraajaan, joka on aluksen tuleva johtaja ja tuntuu olevan ainoa, joka ei pidä Amyä täytenä friikkinä.

 

Mielipiteitä ilman spoilauksia:

Tämä on todella nopealukuinen kirja, jonka halutessaan saa luettua ihan muutamassa tunnissa vaikka sivuja on nelisen sataa. Luvut ovat todella lyhyitä ja tämä tekee ainakin itselleni lukemisen paljon mielekkäämmäksi. Kirjassa vaihdellaan kahden näkökulman välillä: Amyn ja Seuraajan. 
Hahmojen ajatusmaailma tuntuu välillä turhankin samanlaiselta ja jouduin silloin tällöin tarkastamaan luvun alusta, että kenenkäs päässä sitä ollaan. Muutoin hahmot oli rakennettu erittäin hyvin.
Kirjassa oli tehostettu joitakin kohtia taitavasti hieman erilaisella tekstin asettelulla, jolla saatiin voimistettua haluttua sävyä.
Esimerkkinä vaikkapa tämä:


Toivon, että olisin lukenut kirjan englanniksi, sillä kuultuani BookTuben puolella trilogiasta paljon hyvää teksti tuntui hieman värittömältä. Se olisi mielestäni myös saattanut toimia paremmin imperfektissä kuin preesensissä. Ehkä luen muut kaksi osaa sitten englanniksi, jos vain suinkin saan ne käsiini.
Heti kirjan luettuani ajattelin, että tästä tulisi mahtava elokuva, jos se tehtäisiin laadukkaasti. Juoni olisi juuri sopiva hyvälle scifi-leffalle.

Kaikenkaikkiaan todellakin lukemisen arvoinen kirja ja nyt vaan odottelen, että saan näppini kiinni jatko-osiin.

 

  Katkelma: 

 (s.128)
En näe taivaanrantaa. Koska täällä ei ole taivasta. Viileä metalli nousee kirkkaanväristen laatikoiden ylle. Se kaartuu kaupungin yli ja kattaa aivan kaiken. Lähellä huippua sairas sininen korvaa harmaan värin. Se on kai yritetty saada näyttämään taivaanlta, mutta yritys ei ole kovin hyvin onnistunut.
Täsmälleen katon lakipisteessä on kirkas oranssinkeltainen valopallo. Voin katsoa suoraan siihen ilman että silmiini sattuu, mutta ei se mukavaltakaan tunnu. Jos en olisi koskaan nähnyt oikeaa aurinkoa, tuo tekoaurinko voisi olla minusta tosi vaikuttava lämmön ja valon lähde. Mutta minä olen nähnyt auringon, eikä tuo muistuta sitä lainkaan, oikea on niin järjettömän paljon kirkkaampi. Tuijotan lamppua kunnes silmistä valuu vettä, ja kun räpyttelen sitä pois, pidän silmät kiinni kauemmin kuin minun tarvitsisi.

-Tuuli

maanantai 14. heinäkuuta 2014

TFiOS kirja vs. elokuva

Kuvan lähde

Olin perjantaina Tennispalatsissa The Fault in Our Starsin (suom. Tähtiin kirjoitettu virhe) ensi-illassa. Kirjanhan luin tossa kevään alussa ja jos et ole lukenut postaustani siitä, niin se löytyypi täältä.

Jos joku (kaikesta kirjan ja elokuvan aiheuttamasta hysteriasta huolimatta) ei tiedä, mistä tarinassa on kyse niin täältä pesee niin lyhyesti kuin mahdollista:
Hazel (tyttö 16v.) sairastaa kilpirauhassyöpää (etäpesäkkeitä keuhkoissa). Hänen vanhempiensa ja lääkärinsä ollessa yhtä mieltä siitä, että tyttö on masentunut Hazel alkaa käydä syöpänuorten tukiryhmässä, jossa hän tapaa pojan nimeltä Augustus Waters. Nuoret rakastuvat, mutta syöpä varjostaa heidän elämäänsä ainaisella läsnäolollaan.






Kirjan luettuani olin vähän huolissani siitä, miten noin paljon voice overia leffassa voisi toimia, mutta se olikin saatu toimimaan todella hyvin, eikä sitä oltu käytetty liikaa. Se tosin toimi todella hyvänä tehosteena.
Näytteleminen oli todella aitoa. Kertaakaan ei tehnyt mieli yökätä kenenkään näyttelemisen takia. Ennen elokuvan katsomista huolenaihetta aiheutti Ansel Elgort, sillä tämä oli hänen ensimmäinen isompi roolinsa, mutta huolet olivat poispyyhittyjä kunhan herra nähtiin screenillä. Ansel vangitsi Augustuksen hahmon todella hyvin ja toi esiin oman muuntautumiskykynsä näyttelijänä. Tämän jälkeen hän saa osakseen varmasti paljon isopiakin rooleja.
Shailene toi elämän Hazelin hahmoon, eikä Trisistä näkynyt jälkeäkään. Hän sai tuotua Hazelin kuivan huumorin esiin mainiosti, ja todellakin oli kaikin puolin Hazel. Shailene on todella muuntautumiskykyinen näyttelijä. Etenkin kun otta huomioon Trisin (Divergent) ja Hazelin roolit.
Nat Wolff näytteli Isaacia, ja en ollut aikaisemmin nähnyt mitään muuta, jossa Nat olisi näytellyt kuin Stuck in Love. Pidin elokuvasta ja Natin näyttelemisestä siinä, joten odotin hänen suoriutumistaan innolla. Lisäksi Isaac on hahmona aivan mahtava, joten onneksemme Wolff suoriutui älyttömän hyvin roolista. Itseäni ei yhtään häirinnyt tuo mitätön seikka, että Isaac on blondi kirjassa, mutta Nat brunette.

Kokonaisuudessaan elokuva oli parhaimmistoa, jos vertaillaan kirjasta elokuvaan muuntamista tai yleisön saamista itkuun. Jos Titanic itkettää, niin odotahan vaan...

SPOILER ALERT!

Mennäämpä ensin seikkoihin, joita jäin leffassa kaipaamaan:
Ensinnäkin olisin kovasti halunnut Kaitlynin hahmon elokuvaan, koska se nyt vaan on niin hauska. Toisaalta ymmärrän kyllä, että Kaitlyn ei ollut mistään kulmasta katsottuna tärkeä hahmo, joten se olisi vain tuonut turhia lisäminuutteja, mutta silti.
Toisekseen kaikki videopelikohtaukset oli jätetty pois! Eivät taaskaan tärkeitä, mutta ehdottomasti omia suosikkejani kirjassa. Kaikki ne keskustelut, jotka käytiin hahmojen välillä ruudun ääressä (ruudun osallistuessa keskusteluun satunnaisesti) ovat mestarinäytteitä Greenin dialogeista.

Nyt voidaankin sitten keskustella niistä kyynelistä....
Mä en itseasiassa itkenyt niin paljon kun luulin (ja älkää ymmärtäkö tätä väärin, koska mä todellakin itkin. Paljon...). Jos verrataan siihen, mitä kirja mulle aiheutti, niin leffan kattominen oli ihan piece of cake.
Kyyneleet tuli jo leffan alussa ihan random kohtauksissa, mutta kunnolla päästiin vauhtiin Amsterdamissa. Lopun alku. Kun Hazel sai tietää Augustuksen syövän uusiutuneen, niin se olikin sitten siinä. Sitten kun luuli rauhoittuneensa niin tulee Gusin prefuneral ja kaikki hajoaa taas, ja sitten kirsikkana kakun päällä Gusin kirje, joka oli lähes täsmälleen sama kuin kirjassa. Lopussa koko sali huutoitki, joten ainakaan ei tuntenu olevansa yksin siinä tilanteessa. Salista tullessa sai muut ihmetellä kun koko ykkössali ryömii vessaan korjailemaan naamaansa ja tasaamaan hengitystään.
Tää leffa lähtee kyllä heti mun mukaan kun hyllyihin laskeutuu, ja mikä parasta, niin blu-raylla/DVD:llä nähdään John Green cameo, joka alkuperäisestä versiosta poistettiin.

-Tuuli

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Kesäkuun Wrap-Up

Niin mihinkäs se kesän ahkera lukeminen onkaan sitten jäänyt? Kahdenkymmenen kirjan tavotteeseen on vielä matkaa reippaasti, koska nyt kesäkuun aikana mun ei tullu luettua kuin viisi kirjaa. Ups... Oon viettänyt vähän turhan paljon aikaa sarjoja tapitellen ja nyt pitäisi ottaa itseä niskasta kiini ja ruveta tosissaan lukemaan kun sille kerrankin olisi aikaa. 
Tässäpä siis, mitä on viime kuukauden aikana tullut luettua:

John Green - Paper Towns

Tätä tuli kesäkuun alussa luettua aika rauhalliseen tahtiin ja teinkin siitä postauksen, joten jos kiinnostaa, niin lisää tietoa löytyypi täältä.

Cassandra Clare - Langenneiden enkelten kaupunki (Varjojen kaupungit osa 4)

Varjojen kaupungit kuuluu ehdottomasti omiin suosikkisarjoihini. 
Sarjassa seurataan teini-ikäistä Clary Frayta, joka huomaa näkevänsä asioita, joita muut eivät näe. Hän oppii perheestään sekä muusta maailmasta asioita, joita on vaikea uskoa. Ovatko kaikki tarujen hirviöt–velhot, vampyyrit, ihmissudet, demonit ja enkelit–todella olemassa?  Sarja todella koukuttaa ja paranee aina kirja kirjalta. Sarja sisältää kokonaisuudessaan kuusi osaa.

Nälkäpeli-trilogia

Nyt kyllä hävettää vähän myöntää, etten aikaisemmin ole tähän sarjaan koskenutkaan, vaikka elokuvat on kyllä tullut nähtyä. En koskaan vaan ole ollut mikään Nälkäpeli-fani, mikä johtuu todennäköisesti siitä, että ensimmäinen elokuva ei ollut mikään mahtava. Toisesta leffasta tykkäsin kuitenkin ihan älyttömästi ja harkitsin moneen otteeseen kirjojen lukemista, mutten kuitenkaan loppuenlopuksi koskaan sarjaa napannut mukaani. Nyt kuitenkin sain ne alesta kaikki halvalla, joten päätin vihdoin lukea.
Lähes tulkoon kaikki varmasti tietävät, mistä Nälkäpelissä on kyse, mutta selitetään nyt nopeasti jotakin: 
Nykyajan Pohjois-Amerikka on tuhoutunut ja sen tilalle on syntynyt valtio nimeltä Panem, joka on jaettu kolmeentoista vyöhykkeeseen (joista viimeinen kuitenkin tuhottu). Panemin hallinto pelkää vallankumousta ja muistutuksena omasta voimastaan se järjestää vuosittain Nälkäpelin, jossa jokaiselta vuöhykkeeltä lähetetään kaksi lasta areenalle taistelemaan hengestään. Pelin tavoitteena on tappaa kaikki muut vastustajat ja viimeisenä eloon jäänyt voittaa. 16-vuotias Katniss ilmoittautuu peliin vapaaehtoiseksi pikkusiskonsa tilalle.

Olin ihan positiivisesti yllättynyt ja loppuenlopuksi tykkäsinkin sarjasta odotettua enemmän. Alkuun häiritsi, että kirjat on kirjoitettu preesensissä, mutta siihen totuttua ymmärsinkin, että se sopii hyvin tarinaan ja sen sävyyn.


Toivottavasti tässä kuussa nyt tulisi luettua normaalia ahkerammin.

-Tuuli