Heinäkuun Wrap-Up ja elokuun TBR

No eihän tää lukemisen määrä oo kesäkuusta parantunut ollenkaan, jos kirjojen lukumäärää katsotaan, mutta sivuja tuli kyllä enemmän luettua.

George R.R. Martin -  A Game of Thrones (A Song of Ice and Fire osa 1)

Vihdoin ja viimein sain alotettua tämänkin lukemisen. Oon tosi pitkään lykkäillyt tuon sivumäärän takia sarjaa sivuun, vaikka neljä ensimmäistä kirjaa on seisonut hyllyssä jo hyvän aikaa. Nyt päätin sitten vihdoin alottaa ja on kyllä todellakin vaivan arvoista luettavaa.

A Game of Thrones on siis ensimmäinen kirja A Song of Ice and Fire (suom. Tulen ja jään laulu) -sarjassa. Fantasiasarja, joka kertoo fiktiivisen Westeros-mantereen mahtisukujen valtataistelusta. Sisältää paljon juonittelua ja kuolemaa.

Kirjasarjasta on olemassa myös TV-sarja, joka on nimetty ensimmäisen kirjan mukaan.

Amanda Hocking - Elegy (Watersong Series osa 4)

Tutustuin tähän kirjasarjaan suurinpiirtein vuosi sitten, mutta jostain syystä se painui unohduksiin kunnes jokin aika sitten tulin tämän viimeisen osan ostaneeksi. Ehdottomasti sarja, joka on lukemisen arvoinen ja omia suosikkejani.

Watersong series kertoo Gemmasta, joka on valittu liittymään seireenejen joukkoon. Gemman muuttuessa seireeniksi hänen on valittava rakkaidensa ja uuden maailmansa välillä. Sarja seuraa tytön ja hänen lähipiirinsä elämää ja vaikeuksia.

John Green - An Abudance of Katherines

Vaihteeksi taas vähän John Greeniä. Kukaanhan ei olekaan vielä huomannut mun pakkomiellettä sen teoksiin. Anyways, löysin vihdoin–tuskaisen etsimisen jälkeen–kaupan, joka tätä kirjaa myi (tai josta ne eivät olleet loppuunmyyty) ja pääsin lukemaan.

Kirja kertoo Colinista, joka High Schoolista valmistuttuaan lähtee kaverinsa kanssa tien päälle ja pojat päätyvät töihin pikkukylään. Tarina seuraa heidän arkeaan, ja aina välissä kuullaan siitä, miten Colin on tullut jätetyksi yhdeksäntoista eri Katherinen toimesta.

Todella hauska tarina, joka on täynnä pieniä random-faktoja ja matemaattisia kaavoja. Kirjassa ei sinäänsä tapahdu paljon, mutta mukavaa vaihtelua scifille ja fantasialle. Ehdottomasti suosittelen!

Beth Ravis - Across The Universe -trilogian kaksi ensimmäistä osaa (Matka alkaa ja Miljoona aurinkoa)

Sarjan ensimmäisestä osasta teinkin kokonaan oman postauksen, joten sarjan juonikuvio ym. tarkemmat tiedot löytyvät täältä.

Toisesta osasta sanon sen verran, että tykkäsin paljon enemmän kuin ensimmäisestä. Tarinaan tuli lisää toimintaa sekä juonenkäänteitä ja sormet ihan syyhyävät kolmatta kirjaa metsästäessä.

Elokuun TBR (To Be Read)

Elokuussa ajattelin vähän hellittää tuota lukemista, kun koulutkin alkavat ja vapaa-aikaa ei kyllä itelle ainakaan hirveesti tule jäämään. Lähinnä nyt ajattelin paneutua tuohon A Song of Ice and Fire -sarjaan ja saada jo ilmestyneet osat luettua. Kyllä siinäkin saa hyvän tovin lukea, varsinkin, jos sattuu olemaan samanlainen hidas lukija kuin mä. Ei kyllä haittais jatkaa kesälomaa vielä pari kuukautta ja lukea ihan rauhassa muutakin kuin koulukirjoja.

-Tuuli

The Maze Runner Trailer #2

 (Lue mielipiteeni kirjasta täältä)

Tiistaina ilmoille laskeutui toinen traileri paljon puhutusta The Maze Runner -elokuvasta.

Molemmat tähän asti ilmestyneet trailerit ovat olleet ihan mahtavia, mutta pidin kyllä tästä uudesta vielä enemmän kuin ensimmäisestä. Se on huomattavasti jännittävämpi ja saamme nähdä hieman lisää materiaalia, mutta liikaa ei kuitenkaan näytetä. Ensimmäinen traileri oli selvästi tarkoitettu yleisölle, joka ei ollut lukenut kirjaa, mutta tässä näemme enemmän materiaalia, jonka vain kirjan lukeneet ymmärtävät. Näyttää siltä, että leffa on tehty todella hyvin ja täytyy vielä tässäkin postauksessa ylistää tuota näyttelijäkaartia. Dylan O'Brien on varmasti mahtava Thomas ja Kaya Scoledario (Teresa) kuuluu ehdottomasti omiin suosikkinäyttelijöihini. Sitten ovat vielä Will Poulter (Gally) sekä Thomas Brody-Sangster (Newt), jotka myös lukeutuvat omiin suosikkeihini. Muiden hahmojen näyttelijöiltä en ole vielä nähnyt mitään, joten en oikein tiedä, mitä heiltä odottaa, mutta en usko pettyväni.

James Dashner on ollut todella tyytyväinen siihen, mitä leffasta tuli ja se saa ehdottomasti omat odotukset taivaisiin ja luulen, että nämä odotukset tulevat täyttymään. Grafiikka näyttää ainakin trailereissa upealta ja odotan, että saamme nähdä nämä hirveät Griever-otukset kunnolla vasta elokuvassa itsessään.

Juuri pidetyssä Comic-Con -tapahtumassa saatiin myös kuulla, että elokuvassa tulee olemaan James Dashner -cameo, josta tietenkin innoissaan ollaan, ja jokin aika sitten julkaistiin myös Suomen ensi-illan päivämäärä, joka on 24.10.2014.

Mitäs mieltä olette trailerista? Oletteko lukeneet kirjan ja entä aijotteko mennä katsomaan leffan?

-Tuuli

Beth Revis - Across The Universe

Tuli jokin aika sitten kierreltyä kesäaleissa, ja Suomalaisessa kun sitten alehyllyjä kolusin, niin löysin tämän kyseisen kirjan kolmella eurolla. Oon jo pitkään haikaillut tätä, mutta hinta kun on normaalisti yli kolmekymppiä, niin en ole raaskinut ostaa.

Kovasti oon kuullut hyvää koko trilogiasta, ja olin kyllä innoissani, etä vihdoin pääsen sen aloittamaan.

 

Juoni pääpiirteittäin:

Satoja vuosia tulevaisuudessa ihmiskunta on rakentanut suurimman avaruusaluksen koskaan ja sen tehtävänä on kuljettaa ihmisiä asuttamaan uutta planeettaa. Amy ja hänen vanhempansa jäädytetään 300-vuotisen matkan ajaksi ja heidät on määrä sulattaa aluksen saapuessa määränpäähänsä.

Joku kuitenkin sulattaa Amyn vuosikymmeniä liian aikaisin ja hän joutuu sopeutumaan aluksen elämään. Amylle alus tuntuu kuitenkin vankilalta, eikä siellä tunnu olevan kaikki kohdallaan. Tyttö tutustuu Seuraajaan, joka on aluksen tuleva johtaja ja tuntuu olevan ainoa, joka ei pidä Amyä täytenä friikkinä.

 

Mielipiteitä ilman spoilauksia:

Tämä on todella nopealukuinen kirja, jonka halutessaan saa luettua ihan muutamassa tunnissa vaikka sivuja on nelisen sataa. Luvut ovat todella lyhyitä ja tämä tekee ainakin itselleni lukemisen paljon mielekkäämmäksi. Kirjassa vaihdellaan kahden näkökulman välillä: Amyn ja Seuraajan. 

Hahmojen ajatusmaailma tuntuu välillä turhankin samanlaiselta ja jouduin silloin tällöin tarkastamaan luvun alusta, että kenenkäs päässä sitä ollaan. Muutoin hahmot oli rakennettu erittäin hyvin.

Kirjassa oli tehostettu joitakin kohtia taitavasti hieman erilaisella tekstin asettelulla, jolla saatiin voimistettua haluttua sävyä.

Esimerkkinä vaikkapa tämä:

Toivon, että olisin lukenut kirjan englanniksi, sillä kuultuani BookTuben puolella trilogiasta paljon hyvää teksti tuntui hieman värittömältä. Se olisi mielestäni myös saattanut toimia paremmin imperfektissä kuin preesensissä. Ehkä luen muut kaksi osaa sitten englanniksi, jos vain suinkin saan ne käsiini.

Heti kirjan luettuani ajattelin, että tästä tulisi mahtava elokuva, jos se tehtäisiin laadukkaasti. Juoni olisi juuri sopiva hyvälle scifi-leffalle.

Kaikenkaikkiaan todellakin lukemisen arvoinen kirja ja nyt vaan odottelen, että saan näppini kiinni jatko-osiin.

 

  Katkelma: 

 (s.128)

En näe taivaanrantaa. Koska täällä ei ole taivasta. Viileä metalli nousee kirkkaanväristen laatikoiden ylle. Se kaartuu kaupungin yli ja kattaa aivan kaiken. Lähellä huippua sairas sininen korvaa harmaan värin. Se on kai yritetty saada näyttämään taivaanlta, mutta yritys ei ole kovin hyvin onnistunut.

Täsmälleen katon lakipisteessä on kirkas oranssinkeltainen valopallo. Voin katsoa suoraan siihen ilman että silmiini sattuu, mutta ei se mukavaltakaan tunnu. Jos en olisi koskaan nähnyt oikeaa aurinkoa, tuo tekoaurinko voisi olla minusta tosi vaikuttava lämmön ja valon lähde. Mutta minä olen nähnyt auringon, eikä tuo muistuta sitä lainkaan, oikea on niin järjettömän paljon kirkkaampi. Tuijotan lamppua kunnes silmistä valuu vettä, ja kun räpyttelen sitä pois, pidän silmät kiinni kauemmin kuin minun tarvitsisi.

-Tuuli

TFiOS kirja vs. elokuva

Kuvan lähde

Olin perjantaina Tennispalatsissa The Fault in Our Starsin (suom. Tähtiin kirjoitettu virhe) ensi-illassa. Kirjanhan luin tossa kevään alussa ja jos et ole lukenut postaustani siitä, niin se löytyypi täältä.

Jos joku (kaikesta kirjan ja elokuvan aiheuttamasta hysteriasta huolimatta) ei tiedä, mistä tarinassa on kyse niin täältä pesee niin lyhyesti kuin mahdollista:
Hazel (tyttö 16v.) sairastaa kilpirauhassyöpää (etäpesäkkeitä keuhkoissa). Hänen vanhempiensa ja lääkärinsä ollessa yhtä mieltä siitä, että tyttö on masentunut Hazel alkaa käydä syöpänuorten tukiryhmässä, jossa hän tapaa pojan nimeltä Augustus Waters. Nuoret rakastuvat, mutta syöpä varjostaa heidän elämäänsä ainaisella läsnäolollaan.

Kirjan luettuani olin vähän huolissani siitä, miten noin paljon voice overia leffassa voisi toimia, mutta se olikin saatu toimimaan todella hyvin, eikä sitä oltu käytetty liikaa. Se tosin toimi todella hyvänä tehosteena.
Näytteleminen oli todella aitoa. Kertaakaan ei tehnyt mieli yökätä kenenkään näyttelemisen takia. Ennen elokuvan katsomista huolenaihetta aiheutti Ansel Elgort, sillä tämä oli hänen ensimmäinen isompi roolinsa, mutta huolet olivat poispyyhittyjä kunhan herra nähtiin screenillä. Ansel vangitsi Augustuksen hahmon todella hyvin ja toi esiin oman muuntautumiskykynsä näyttelijänä. Tämän jälkeen hän saa osakseen varmasti paljon isopiakin rooleja.
Shailene toi elämän Hazelin hahmoon, eikä Trisistä näkynyt jälkeäkään. Hän sai tuotua Hazelin kuivan huumorin esiin mainiosti, ja todellakin oli kaikin puolin Hazel. Shailene on todella muuntautumiskykyinen näyttelijä. Etenkin kun otta huomioon Trisin (Divergent) ja Hazelin roolit.
Nat Wolff näytteli Isaacia, ja en ollut aikaisemmin nähnyt mitään muuta, jossa Nat olisi näytellyt kuin Stuck in Love. Pidin elokuvasta ja Natin näyttelemisestä siinä, joten odotin hänen suoriutumistaan innolla. Lisäksi Isaac on hahmona aivan mahtava, joten onneksemme Wolff suoriutui älyttömän hyvin roolista. Itseäni ei yhtään häirinnyt tuo mitätön seikka, että Isaac on blondi kirjassa, mutta Nat brunette.

Kokonaisuudessaan elokuva oli parhaimmistoa, jos vertaillaan kirjasta elokuvaan muuntamista tai yleisön saamista itkuun. Jos Titanic itkettää, niin odotahan vaan...

SPOILER ALERT!

Mennäämpä ensin seikkoihin, joita jäin leffassa kaipaamaan:
Ensinnäkin olisin kovasti halunnut Kaitlynin hahmon elokuvaan, koska se nyt vaan on niin hauska. Toisaalta ymmärrän kyllä, että Kaitlyn ei ollut mistään kulmasta katsottuna tärkeä hahmo, joten se olisi vain tuonut turhia lisäminuutteja, mutta silti.
Toisekseen kaikki videopelikohtaukset oli jätetty pois! Eivät taaskaan tärkeitä, mutta ehdottomasti omia suosikkejani kirjassa. Kaikki ne keskustelut, jotka käytiin hahmojen välillä ruudun ääressä (ruudun osallistuessa keskusteluun satunnaisesti) ovat mestarinäytteitä Greenin dialogeista.

Nyt voidaankin sitten keskustella niistä kyynelistä....
Mä en itseasiassa itkenyt niin paljon kun luulin (ja älkää ymmärtäkö tätä väärin, koska mä todellakin itkin. Paljon...). Jos verrataan siihen, mitä kirja mulle aiheutti, niin leffan kattominen oli ihan piece of cake.
Kyyneleet tuli jo leffan alussa ihan random kohtauksissa, mutta kunnolla päästiin vauhtiin Amsterdamissa. Lopun alku. Kun Hazel sai tietää Augustuksen syövän uusiutuneen, niin se olikin sitten siinä. Sitten kun luuli rauhoittuneensa niin tulee Gusin prefuneral ja kaikki hajoaa taas, ja sitten kirsikkana kakun päällä Gusin kirje, joka oli lähes täsmälleen sama kuin kirjassa. Lopussa koko sali huutoitki, joten ainakaan ei tuntenu olevansa yksin siinä tilanteessa. Salista tullessa sai muut ihmetellä kun koko ykkössali ryömii vessaan korjailemaan naamaansa ja tasaamaan hengitystään.
Tää leffa lähtee kyllä heti mun mukaan kun hyllyihin laskeutuu, ja mikä parasta, niin blu-raylla/DVD:llä nähdään John Green cameo, joka alkuperäisestä versiosta poistettiin.

-Tuuli

Kesäkuun Wrap-Up

Niin mihinkäs se kesän ahkera lukeminen onkaan sitten jäänyt? Kahdenkymmenen kirjan tavotteeseen on vielä matkaa reippaasti, koska nyt kesäkuun aikana mun ei tullu luettua kuin viisi kirjaa. Ups... Oon viettänyt vähän turhan paljon aikaa sarjoja tapitellen ja nyt pitäisi ottaa itseä niskasta kiini ja ruveta tosissaan lukemaan kun sille kerrankin olisi aikaa. 

Tässäpä siis, mitä on viime kuukauden aikana tullut luettua:

John Green - Paper Towns

Tätä tuli kesäkuun alussa luettua aika rauhalliseen tahtiin ja teinkin siitä postauksen, joten jos kiinnostaa, niin lisää tietoa löytyypi täältä.

Cassandra Clare - Langenneiden enkelten kaupunki (Varjojen kaupungit osa 4)

Varjojen kaupungit kuuluu ehdottomasti omiin suosikkisarjoihini. 

Sarjassa seurataan teini-ikäistä Clary Frayta, joka huomaa näkevänsä asioita, joita muut eivät näe. Hän oppii perheestään sekä muusta maailmasta asioita, joita on vaikea uskoa. Ovatko kaikki tarujen hirviöt–velhot, vampyyrit, ihmissudet, demonit ja enkelit–todella olemassa?  Sarja todella koukuttaa ja paranee aina kirja kirjalta. Sarja sisältää kokonaisuudessaan kuusi osaa.

Nälkäpeli-trilogia

Nyt kyllä hävettää vähän myöntää, etten aikaisemmin ole tähän sarjaan koskenutkaan, vaikka elokuvat on kyllä tullut nähtyä. En koskaan vaan ole ollut mikään Nälkäpeli-fani, mikä johtuu todennäköisesti siitä, että ensimmäinen elokuva ei ollut mikään mahtava. Toisesta leffasta tykkäsin kuitenkin ihan älyttömästi ja harkitsin moneen otteeseen kirjojen lukemista, mutten kuitenkaan loppuenlopuksi koskaan sarjaa napannut mukaani. Nyt kuitenkin sain ne alesta kaikki halvalla, joten päätin vihdoin lukea.

Lähes tulkoon kaikki varmasti tietävät, mistä Nälkäpelissä on kyse, mutta selitetään nyt nopeasti jotakin: 

Nykyajan Pohjois-Amerikka on tuhoutunut ja sen tilalle on syntynyt valtio nimeltä Panem, joka on jaettu kolmeentoista vyöhykkeeseen (joista viimeinen kuitenkin tuhottu). Panemin hallinto pelkää vallankumousta ja muistutuksena omasta voimastaan se järjestää vuosittain Nälkäpelin, jossa jokaiselta vuöhykkeeltä lähetetään kaksi lasta areenalle taistelemaan hengestään. Pelin tavoitteena on tappaa kaikki muut vastustajat ja viimeisenä eloon jäänyt voittaa. 16-vuotias Katniss ilmoittautuu peliin vapaaehtoiseksi pikkusiskonsa tilalle.

Olin ihan positiivisesti yllättynyt ja loppuenlopuksi tykkäsinkin sarjasta odotettua enemmän. Alkuun häiritsi, että kirjat on kirjoitettu preesensissä, mutta siihen totuttua ymmärsinkin, että se sopii hyvin tarinaan ja sen sävyyn.

Toivottavasti tässä kuussa nyt tulisi luettua normaalia ahkerammin.

-Tuuli

Teen Wolf S4 E1 | Reagointia

SISÄLTÄÄ REILUSTI SPOILEREITA! Jos et ole kyseistä jaksoa nähnyt niin kipin kapin ottamaan jenkit kiinni.

Näin alkuun haluun sanoa, että älkää turhan laadukasta tekstiä tältä postaukselta odottako, koska lopetin jakson katsomisen minuutti ennen tän kirjoittamista. Aika moni asia sai mun hermot kireelle. Toisena juttuna vielä, että nää on mun henkilökohtasia mielipiteitä ja oon aika pahasti hukkunut Teen Wolf fandomiin, joten mielipiteet saattaa olla kohtuu vahvoja varsinkin näin kauden ekan jakson jälkeen.

Neloskausi siis.... whoooa herättäkää mut kun Stydia tapahtuu.

Odotan innolla tän kauden storylinea, sillä promon perusteella vaikuttaa ihan lupaavalta. Vanhaa castingia tulee varmasti kaipaamaan useasti, eikä tuu varmasti yhtäkään jaksoa, jolloin en haluais lyödä Maliaa oikeen kunnolla päin näköä.

Pystyn vielä sietämään Kiraa jotenkuten, koska ei ole huonoin hahmo ollenkaan ja sen jälkeen kun Crystal päätti Allisonin kohtalosta, tarvittiin tietenkin joukkoon joku huitomaan aseiden kanssa. Odotan innolla myös selitystä Isaacin katomiselle, jos sellaista tulee. Saatiinko taas yksi teinisusi, joka lähtee Lontooseen opiskelemaan tms. Kaksoset kuuluivat ehdottomasti omiin suosikkeihini, joten Aidenin kuolema ja Ethanin lähtö eivät todellakaan olleet kiva temppu Davisilta. Uusia hahmoja tullaan tällä kaudella sietämään oikeen urakalla, joten toivottavasti sieltä löytyy joitain hyviäkin.

Sitten itse jaksoon:

Stiles ja Stilesin jeeppi on, ja tulee aina olemaan, parempi pari kuin Stiles ja Malia... Tässä vaiheessa esitän tekopyhät anteeksipyyntöni teille Stalia shippaajille, mutta en vaan voi sietää sitä. Tuntuu, että Malian persoonallisuudella yritetään korvata Isaacin 'välinpitämättömyyttä' , mutta erona on se, että Isaacin tapauksessa se oli hauskaa. Malia on vaan hemmetin ärsyttävä.

Aika moni höpöttää tästä " Kojootit sitoutuu eliniäksi" jutusta, niin ei se tarkoita sitä, että Staliasta tulee pari ikuisuuksiksi. Huomautuksena, että Stiles ei ole kojootti.

Kun Stiles pyysi Maliaa keskittymään johonkin, jotta tämä kuulisi, mitä muille on tapahtumassa ja Malia suutelee Stilesia en voinut ajatella muuta kuin, että "Jeff tää paniikki plus suudelma -kortti on jo käytetty!" (kröhömm, S3E11 Stilesin paniikkikohtaus ja ensimmäinen ja toistaseksi ainoa Stydia suudelma...)

(kaikki postauksessa esiintyvät gifit tumblrista)

Luojan kiitos jaksossa nähtiin reilusti Stydiaakin, vaikkakin lähinnä kiistelyn muodossa, mutta toistaseksi se riittää ainakin mulle. Kohtauksessa, jossa koko lauma oli autossa ja Malia sanoo, ettei koskaan jättäisi Stilesia, näkyi Lydiassa reilu kateuden puuska ja se antaa toivoa. Kaikki kuienkin sisimmässään tietävät, että loppuenlopuksi Stiles valitsisi aina Lydian Malian yli.

Kate on hahmo, jota oon vihannut ykköskaudesta lähtien ja nyt kun saatiin hänet takaisin... eieieiei! Toivottavasti kyseinen ämmä hoidetaan nopeasti pois päiväjärjestyksestä, niin päästään keskittymään niihin oikeisiin ongelmiin. Haluan nähdä tämän salaperäsen otuksen, jonka Scott säikäytti ja jota Malia jahtasi.

En oo kakkoskauden jälkeen valittanut maskeerauksestakaan, mutta nyt pitää kyllä sanoa, että Kate näyttää ihan avatarilta.

Innolla odotan myös, että mihin tää Derekin tilanne tässä johtaa. Vaikka pikku-Derek ihan sulonen onkin ja Ian Nelson kohtuu hyvä näyttelijä, niin uskon, etten ole ainoa, joka Hoechlinin haluaa takaisin.

Nämä meksikolaiset metsästäjät vaikuttaa aika arvaamattomilta ja pahoilta, joten en oo ihan varma, miten niihin pitäisi suhtautua. Onko ne sitten loppuenlopuksi 'hyviksiä' vai 'pahiksia' ?

Kaiken kaikkiaan tykkäsin kyllä jaksosta älyttömästi, vaikka nyt saattaa vaikuttaa ihan muulta.

-Tuuli

John Green - Paper Towns

Kuvan linkki

Tässä vaiheessa kaikki ovat  varmaan kiinnittäneet huomionsa tähän mun John Green maratoniin, mutta minkäs mä sille mahdan, että joku osaa kirjoittaa niin hemmetin upeita kirjoja.
Tämä nimenomainen kirja herätti kiinnostukseni sen kannen ja nimen ansiosta. Pidän siitä, miten kumpikin liittyy kirjan yksityiskohtiin niin kuin kaikissa Greenin teoksissa.


Juoni pääpiirteittäin:

Quentin Jacobson on aina ollut ihastunut Margo Roth Spiegelmaniin, tyttöön, jonka hän on tuntenut hiekkalaatikolta saakka. Nuorten kasvaessa he eivät kuitenkaan enää olleet olleet turhan paljon tekemisissä toistensa kanssa. Margo kuuluu koulun suosituimpien joukkoon ja Quentin on ketjun toisessa ääripäässä.
Margo on aina rakastanut mysteerejä ja tämä ilmeestyykin eräänä yönä Quentinin ikkunalle ja pyytää poikaa mukaansa yölliselle seikkailulleen. Kun Margo ei seuraavana päivänä ilmestykään kouluun ja tuntuu kadonneen jäljettömiin, alkaa Quentin kerätä vihjeitä, joita tyttö on matkansa varrella ripotellut ympäriinsä, toivoen löytävänsä tämän hengissä.


Mielipiteitä ilman spoilauksia:

Asia, joka todella kiinnitti oman huomioni ja sai ainakin mut miettimään, oli se, miten Green kirjoitti Margosta. Kaikilla kirjan henkilöillä oli tytöstä erilainen käsitys: jotkut pitivät häntä täytenä ämmänä, jotkut unelmatyttönä ja toiset outona oikuttelijana. Hän tuntui olevan täysin eri henkilö seurastaan riippuen. Tämä sai Quentinin miettimään tunsiko hän koskaan todellista Margoa, vai oliko aina ollut rakastunut tähän mielikuvaan, jonka oli tytöstä muodostanut. Tässä vaiheessa itselleni nousi kysymys, että annanko itse ihmisille mielikuvia itsestäni sen sijaan, että antaisin todellisen itseni näkyä. Tämän takia pidänkin Greenin kirjoista niin paljon–hän saa lukijan kyseenalaistamaan itsensä ja herättää lukuisia kysymyksiä.
Kirjan hahmot ovat Greenille tyypillisesti huoliteltuja ja persoonallisia sekä kehittyvät tarinan edetessä. Ja parasta oli, että pystyin sijoittamaan hahmot omaan elämääni, sillä monet muistuttivat omia kavereitani ja tuttujani. Kirjailijan dialogeista mun ei varmaan tarvitsekaan enää sanoa mitään muuta kuin, että jälleen kerran upeaa.
En ole koskaan ollut mikään dekkarifani, mutta tämä oli sellainen dekkarin määritelmän rajoilla hapuileva pohtiva teos, joka oli kyllä omaan mieleen ehdottomasti. Jälleen kerran sanon, että eihän se mikään TFiOS ollut, mutta taas mahtavaa jälkeä Greeniltä.


Spoilaavia mielipiteitä:
Jos et ole kyseistä teosta lukenut, niin suosittelen hyppäämistä seuraavaan kohtaan!

En nyt mitään hirveän suurta kommentoitavaa tähän keksi, mutta täytyy kyllä sanoa, että en tiennyt tuon "Paper Towns" todella tarkoittava mitään ja nuo vain kartalla näkyvät kaupungit olivat myös uusi juttu, joten hei aina oppii jotain uutta. Muutenkin kirjaan oli sisällytetty mielenkiintoisia faktoja sekä paljon mahtavia vertauskuvia.
Hahmoista vielä sen verran, että Ben oli sellainen hahmo, joka oli kuin ilmetty yhdistelmä kahdesta kaveristani: tarve vessassakäynnille tulee puolen tunnin välein ja aina hössöttämässä juhlista.
Kun kerrottiin, että Radar ei halunnut päästää Ashleyta kotiinsa eikä halua tytön tapaavan pojan vanhempia, pyöri mielessäni kaikenlaisia teorioita siitä, miksi näin oli, ja täytyy kyllä sanoa, että pikkusen naurua pidättelin kun syynä olikin tämä maailman suurin mustien joulupukkifiguurien kokelma, eikä mikään synkkä perhesalaisuus.
Vaikka kirjan loppu olikin tietyllä tapaa ennalta-arvattava, pidin siitä silti. Onnellinen, vaikkakin aika haikea.


Katkelma:

 "' But when it came right down to it, the skin of my wrist looked so white and defenseless that I couldn't do it. It was as if what I wanted to kill wasn't in that skin or the blue pulse that jumped under my thumb, but somewhere else, deeper, more secret, and a whole lot harder to get at.'" She sits back down next to me, close, facing me, the fabric of our jeans touching without our knees actually touching. Margo says, "I know what she's talking about. The something deeper and more secret. It's like cracks inside you. Like there are these fault lines where things don't meet up right."


 Elokuva:

Tästäkin Greenin kirjasta on tulossa elokuva. Se ilmestyy 2015 ja tehdään saman porukan kesken (näyttelijät oletettavasti vaihtuen) kuin The Fault in Our Stars, koska Green on ollut ryhmään ja siihen, miten he kunnioittavat kirjan tarinaa, niin tyytyväinen. Elokuvan castingista ei ole vielä muuta tietoa kuin, että näemme TFiOS:sta tutut kasvot pääosassa. The Fault in Our Starsissa Isaac-hahmoa näyttelevä aina yhtä ihana Nat Wolff saa osakseen pääosan, eli tulee näyttelemään Quentinia.


-Tuuli

Tavoite kesälle

Nyt on peruskoulu päätetty ja vaikka tuleekin kova ikävä monia ihmisiä, niin on se silti mahtavaa päästä jatkamaan "suurempaan maailmaan". Sain jopa stipendin (kirja) menestyksekkäästä ruotsin kielen opiskelusta, joten jos jossain vaiheessa yrittäisi vähän vilkaista sitäkin, vaikka nyt kyllä tuntuu, että se saa jäädä tuonne hyllyyn pölyttymään. Ihan niin hyvä ei vielä ruotsin taito ole, että kirjan jaksaisi ruotsiksi lukea. Todistukseeni olen tosi tyytyväinen, vaikka olisin kyllä voinut ranskan opiskeluun vähän enemmän jaksaa panostaa, mutta turha kai tuota nyt on harmitella. Keskiarvo kaikille aineille 9,55 ja lukuaineille 9,64 .

Kesälle mulla ei ole kummempia suunnitelmia, kun ei töitäkään tullut, joten lukemiselle ja muulle rentoutumiselle jää runsaasti aikaa. Niimpä laitoin tavoitteekseni lukea kesän aikana 20 kirjaa, mutta tiiän, että jos rupean liian kovasti tohon tähtäämään niin rentous on kaukana, joten asetin nyt alarajaksi 10 kirjaa. Tästä se kesä lähtee rullailemaan. Ilmat kun nyt vielä vähän kohenisivat niin tulisi se kesäfiiliskin.

HYVÄÄ KESÄÄ!

Pariisilainen kirjasto

Niin kuin mä jokunen postaus sitten sanoin, olin tosiaan ranskanryhmäni kanssa opintomatkalla Pariisissa. Oma ranskani on niin huteraa, että juuri ja juuri osasin ruokani tilata, tervehtiä ja hotellihuoneen avainkortin pyytää, mutta kaikki vähänkin haasteellisempi hoitui sitten englanniksi.

Tottakai kävimme läpi kaikki "perusnähtävyydet" kuten Eiffel-torni, Riemukaari, Louvre, monet kirkot ym. Henkilökohtaisesti reissuni kohokohta oli kuitenkin, kun pääsimme tutustumaan opiskelijoille suunnattuun kirjastoon. 

Koska Pariisissa ihmiset asuvat pienissä asunnoissa, ei suurimmalla osalla lapsista ja nuorista ole edes omaa huonetta. Tämän takia opiskeleminen kotona saattaa käydä todella vaikeaksi. Tämä kirjasto toimii siis opiskelupaikkana nuorille. Se ei kuitenkaan ollut lähelläkään Suomen kirjastoja, vaan hyvin virallinen, siisti ja suuri. Ovella oli turvatarkastus ja kirjastoon päästäksesi oli hankittava tietynlainen kortti. 

Saimme ilmaisen opastetun kierroksen tässä kirjastossa ja voi luoja kävelin siellä suu auki loksahtaneena ja sanattomana. Tilat olivat kuin suoraan jostakin elokuvasta. Itselläni tuli erityisesti mieleen The Mortal Instruments -sarjan kirjasto, joka sijaitsi New Yorkin Instituutissa. Ei voinut muuta sanoa kuin wow! Tuollainen paikka lisäisi kyllä omaa motivaatiotani opiskella.

Olisin halunnut tutustua kirjasaliin lähemmin, mutta saimme vain melko nopean vilkaisun siihen.

Kuvat on otettu puhelimellani, joten laatu nyt on vähän mitä on, mutta koittakaa selvitä.

-Tuuli

Top 3 TV-sarjat, joita seuraan

Olen jo pitkään ollut TV-sarojen suurkuluttaja ja joskus niiden parissa tulee vietettyä aivan liikaa aikaa. Päivässä saattaa hurahtaa jonkin sarjan kausi, jos oikein vauhtiin pääsen ja lähes poikeuksetta katson päivittäin pari jaksoa jotakin. Muutama sarja on kuitenkin pitänyt kiinnostukseni pisimpään ja jotkut olen katsonut useaan otteeseen läpi. Seuraan sarjoja USA:n tai UK:n aikataulun mukaan riippuen sarjasta. En siis koskaan odota niiden rantautuvan Suomeen saakka.

1. Teen Wolf

Kuvan lähde

Älä anna nimen hämätä! Teen Wolf on ERITTÄIN koukuttava ja ehdottomasti oma suosikkini ollut jo pidemmän aikaa. Rupesin seuraamaan sarjaa kun eräs YouTuberi sitä kehui. Olin hieman skeptinen, sillä nimi ei todellakaan houkuttele ja täytyy kyllä sanoa, että ei se ensimmäinen kausikaan kovin mahtavaa jälkeä ollut. Itse hyppäsin mukaan kun Amerikassa oli meneillään toisen kauden loppupuolisko. Ykköskausi tuli ahmittua päivän aikana ja parissa päivässä otin jenkit kiinni.

Teen Wolf kertoo siis pojasta nimeltä Scott, joka saa pureman ja tämän seurauksena muuttuu ihmissudeksi. Sarja seuraa Scottin ja hänen ystäviensä matkaa tässä uudessa yliluonnollisessa maailmassa. Matkalle mukaan mahtuu runsaasti draamaa sekä huumoria.

Ensimmäinen kausi on omistettu lähinnä hahmoihin ja sarjan maailmaan tutustumiselle. Se on melko kliseinen ja grafiikka on suorastaan JÄRKYTTÄVÄÄ, mutta huumoripuoli on kunnossa. Sarja paranee aina kausi kaudelta ja kolmoskausi oli suorastaan huikea. Hahmot ovat kehittyneet todella paljon, grafiikka on jo huomattavasti laadukkaampaa ja jaksot jaksavat aina hämmästyttää.

Kolmas kausi oli jo niin synkkä ja upea, että nyt hieman pelottaa, mitä neloskausi tuo mukanaan. Sarjan seuraava kausi alkaa 23. kesäkuuta (Suomen aikaa 24. kesäkuuta). 

Sarjan kaudet 1,2 ja 3a ovat katsottavissa Netflixissä.

2. Game of Thrones

Kuvan lähde

Tuttuni suositteli sarjaa ja tiesin sen olevan todella suosittu, joten päätin tarttua sarjaan ja oli pieni hämmästys itselleni, että todella pidin siitä. Ahmin ensimmäiset kaudet hetkessä. Sarja on erittäin laadukas ja mielenkiintoinen. Varsinaisia päähenkilöitä ei ole, joten kuka tahansa voi kuolla noin vain.

Sarja perustuu Martin R.R. Georgen kirjasarjaan Tulen ja jään laulu ja se seuraa Westeros nimisen mantereen mahtisukujen valtataistelua. 

Ensimmäisessä kaudessa on kolme pääjuonta, joista yksi keskittyy Lannisterin ja Starkin sukujen väliseen kamppailuun, yksi tapahtumiin pohjoisessa sijaitsevalla Muurilla, jossa muinainen uhka nostaa päätään, sekä yksi idän mailla maanpaossa eläviin Targaryenin sisaruksiin. Myöhemmillä kausilla juonet monimutkaistuvat ja alajuonia tulee lisää.

Tällä hetkellä sarjassa on menossa neljäs kausi ja seuraava jakso ilmestyy 1. kesäkuuta ( Suomen aikaa 2. kesäkuuta).

3. Skins (UK)

Kuvan lähde

 Veljeni aloitti aikoinaan kyseisen sarjan katsomisen ja lainasin sitten häneltä ensimmäisen ja toisen kauden ja lopulta päädyin ostamaan itse vielä kolmannen ja neljännen. Sarja on jo päättynyt ja yhteensä siitä ilmestyi seitsemän kautta, jotka kaikki ovat katsottavissa Netflixissä.

Skins kertoo bristolilaisista nuorista, jotka elävät niin riehakkaasti kuin voivat. Sarja on hyvin uskalias ja humoristinen, mutta kertoo usein rankkojakin tarinoita.

Sarjan hahmot vaihtuvat kahden kauden välein edellisen ryhmän hahmojen jatkettua eri suuntiin elämässään. Viimeinen kausi on omistettu edellisten kausien hahmojen tulevaisuudelle. 

Oma suosikkini oli ikäpolvi 2 eli kaudet 3-4. Hahmot olivat mielestäni parhaat näillä kausilla, mutta pidin myös ensimmäisestä ikäpolvesta paljon. Viimeinen sen sijaan ei ollut mielestäni ollenkaan niin hyvä kuin edelliset.

Jos pidät brittihuumorista ja et pelkää uskaliaampaakaan materiaalia, niin tässä on mainio sarja katsottavaksi.

-Tuuli

John Green - Looking for Alaska

Kuvan lähde

Luettuani The Fault in Our Starsin himoitsin lisää John Greenin luomuksia ja kirjakaupasta tarttui mukaan Looking for Alaska sekä Paper Towns. Hyökkäsin ensimmäisenä mainitun kimppuun saman tien. Olin kuullut kirjasta paljon hyvää ja osa oli pitänyt sitä John Greenin parhaana kirjana, joten halusin tietää, että voiko jokin päästä TFiOS:ksen ylitse. 

Juoni pääpiirteittäin:

Miles Halterin elämä ei ole ollut kovin kummoista. Hän on kiinnostunut julkisuuden henkilöiden viimeisistä sanoista ja muut pitävät häntä täytenä nörttinä. Kavereita pojalla ei siis ole ja hän saa viettää koululounaat yksin istuen.

Miles haluaa kuitenkin päästä elämässään eteenpäin ja se edellyttää vanhan koulun taaksejättöä. Hän menee Culver Creekin sisäoppilaitokseen, jota pojan isäkin aikoinaan kävi. Miles saa kämppäkaverinsa lisäksi muutamia ystäviä, jotka yllyttävät häntä nuoruuden hullutuksiin. Mutta ennen kaikkea Miles tapaa tytön, tytön, joka muuttaa hänen ajatusmaailmaansa totaalisesti.

Alaska on seikkailunhaluinen, älykäs, kaunis ja ehdottomasti epävakaa, mutta tuntuu kiehtovan monia. Hän vetää Milesin maailmaansa, josta pojan on mahdotonta ryömiä ulos.

Mielipiteitä ilman spoilauksia:

Odotin kirjalta todella paljon ja mahtava se olikin, mutta ei missään nimessä parempi kuin TFiOS. Pidin hahmoista, etenkin päähenkilöstä sekä Alaskasta, ja rakastin jännitettä, jonka Green oli luonut näiden hahmojen välille. Mukana oli myös hauskoja sivuhenkilöitä, joilla oli pienempi rooli kirjassa.

Luettuani kirjaa jonkin aikaa mulla oli jo paljon ajatuksia siitä, mitä tulee tapahtumaan. Onnekseni olin lähes aina väärässä, sillä en pidä kliseisistä tarinoista, joissa voit alussa kertoa koko juonen omin sanoin lukematta sivuakaan eteenpäin. John Green on tässä suhteessa mahava kirjailija: Hän ei koskaan kirjoita ennalta-arvattavasti. Pointsit siitä!

Tarinassa nähtiin taas Greenin mahtavaa dialogia, joka on aina yhtä suuri nautinto. Sama homma pohdiskelevan tekstin kanssa: u.p.e.a.a. Aina saa mut pähkäilemään elämän kysymyksiä vähän liikaakin. Myös kirjan lopetus oli suorastaan taivaallinen ja mielestäni ehkä koko kirjan paras osa.

Hauskana yksityiskohtana pidin sitä, miten kirja oli jaettu: Emme nähneet sitä tavallista osiin 1,2... ja lukuihin 1,2,3,4... jakamista, vaan sen sijaan se oli jaettu osiin Before ja After, ja lukujen sijaan se oli jaettu päiviin ennen ja jälkeen (esim. "One Hundred and Eight Days Before" tai "Thirteen Days After"). Tämä pitää koko ajan lukijan odottamassa sitä huipennusta ja herättää kysymyksiä. Itselläni oli monia arvauksia tästä huipennuksesta tarinan edetessä, mutta yksikään ei ollut oikea.

Mitä olisin kaivannut kirjalta, olisi ollut pieni kurkkaus Alaskan pääkoppaan. Jokin pieni pätkä hänen näkökulmastaan, sillä hahmo oli todella mielenkiintoinen, mutta jäi kovin arvoitukselliseksi. En kyllä tiedä, miten se olisi sitten vaikuttanut kirjan loppuun.

Toisena asiana huomasin sen, ettei tarina herättänyt itsessäni suurempia tunteita. Tämä oli suurin syy, jonka vuoksi pidin The Fault in Our Starsista enemmän. Sain kyllä nauraa katketakseni ja hieman kiusaantua silloin tällöin. Tästä kunnia suoralle kirjoitukselle: Mitään ei oltu kaunisteltu ja pojan näkökulma näkyi selvästi. Olisin kuitenkin halunnut niitä tunteita toisestakin ääripäästä. Toki kirjassa oli myös paljon synkkyyttä ja surua, mutta sillä ei tuntunut olevan itseeni juurikaan vaikutusta.

Kirjaa lukiessani spottasin John Greenin "tavaramerkin". Tämä vahvistui kun olin lukenut Paper Townsista hieman alkua. Jokaisessa Greenin kirjassa (ainakin niissä, jotka olen tähän asti lukenut) esiintyy tulppaaneja. Tämä oli alkuun hieman ärsyttävää, mutta oikeastaan aika mielenkiintoista ja haluan nähdä, jos muissakin kirjoissa on tämä pieni yhdistävä yksityiskohta.

Tällä kertaa en kirjoita ollenkaan spoilauksia, sillä jotenkin mieleeni ei putkahda mitään niin mahtavaa tai kamalaa, josta haluaisin erityisesti kirjoittaa. Sen sijaan laitan loppuun pienen tekstinäytteen (s. 29-30)

 Later, I walked towards the dorm circle beside Alaska. The cicadas hummed their one-note song, just as they had at home in Florida. She turned to me as we made our way through the darkness and said, "When you're walking at night, do you ever get creeped out and even though it's silly and embarrassing you just want to run home?"

 It seemed too secret and personal to admit to a virtual stranger, but I told her, "Yeah, totally."

 For a moment, she was quiet. Then she grabbed my hand, whispered, "Run run run run run," and took off, pulling me behind her.

-Tuuli

Haaste

Sain haasteen Kirjakulkurilta blogissa  Lukuholistin maistiaiset. Kiitos haasteesta!

Haasteen ohjeet ovat tässä:

1. Jokaisen haastajan pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata saamiinsa 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Haaste tulee laittaa eteenpäin 11 bloggaajalle, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Postauksessa tulee kertoa, ketkä on haastettu.

6.    Ei takaisin haastamista.

11 faktaa minusta:

1.     Omistan koiran

2.     Asun omakotitalossa

3.     Lempivärini on sininen

4.     Syksyllä suuntaan Helsingin luonnontiedelukioon

5.     Lempikirjailijan on J.K. Rowling (ylläripylläri)

6.     Suomen lisäksi myös englantini on vahva

7.     Lukemisen ohella myös piirrän ja kirjoitan satunnaisesti

8.     Sosiaaliset taitoni eivät ole ihan huippuluokkaa, mutta koitan kovasti niitä kehittää

9.     Viimeisin keskiarvoni koulussa oli 9.62

10.  Harrastan ratsastusta kohta kymmenettä vuotta

11.  En todellakaan ole siisti ihminen

Kirjakulkurin kysymykset:

1. Mikä saa sinut nauramaan? 

Ihmiset ja monen monet leffat se kirjat sarjoja tietenkään unohtamatta.

2. Mikä on paras lukemasi kirja

Ei tällasta saa kysyä! En kyllä rehellisesti osaa tähän vastata, en sitten millään.

3. Kuinka monessa osoitteessa olet asunut elämäsi aikana

Tasan yhdessä.

4. Löytyykö lähettyviltäsi punaista väriä ;)

Kyllähän tossa vesipullossa punaista on.

5. Mikä on horoskooppimerkkisi

Kauris.

6. Jos olisit eläin, mikä olisit?

Pöllö! Ne on vaan niin siistejä elukoita.

7. Mihin maahan matkustaisit, jos saisit valita itsellesi ilmaisen matkan

Skotlantiin taikka Jenkkeihin

8. Tunnetko jonkun, jolla on sama syntymäpäivä kuin sinulla? 

No en nyt varsinaisesti tunne, mutta näyttelijä Nina Dobrev’lla ainakin on.

9. Järvi vai meri?

Järvi. Meressä on liikaa elukoita.

10. Minkä niminen on viimeisin näkemäsi leffa?

Katoinhan mä ekan Nälkäpelin tossa uudestaan joku aika sitten.

11. Kenen kanssa vietit tänään vähintään kaksi tuntia?

Koulukavereiden ja porukoiden.

Koska olen laiska, en haasta ketään:D kiitos ja kumarrus

Hiljainen hetki

Joku varmaan huomasikin, että aloittelin kirjoittelemaan aika tiuhaan tahtiin ja nyt on ollut ihan hiljaista reilun viikon ajan. Ei, en ole unohtanut tms., vaan hiljaisuus johtuu yksinkertaisesti siitä, ettei ole mitään kirjoitettavaa.

Normaalisti luen joka viikko keskimäärin kaksi kirjaa tai kiireisempänä viikkona yhden, mutta nyt on koulupuristus ollut niin kovaa, että oon vieläkin lukemassa samaa kirjaa, jonka aloitin vajaa kolme viikkoa sitten. Mulla ei siis ole oikeen mitään aineistoa, mistä kirjoittaa, koska ainoat kirjat, joiden parissa oon aikaa viettänyt, ovat koulukirjat.

Hiljaisuutta jatkuu todennäköisesti vielä ainakin ensiviikon, koska olen keskiviikkona lähdössä Pariisiin opintomatkalle ja paluu on seuraavana maanantaina. Koitan siinä matkan aikana ainakin yhden kirjan lueskella ja mahdollisesti, jos ehdin, kaksikin, joten saatte jäädä odottelemaan paria arviointia. Lentokentältä toivottavasti tarttuu mukaan pari pokkaria halvalla ja jos rehellisiä ollaan niin voisin kyllä viettää koko matkan Pariisin kirjakaupoissa (katellut olen jo kuvia kaikista iiiiiiisooista kirjakaupoista ja toivottavasti pääsis jossain niistäkin piipahtaas). Voipi olla, että heittelen tännekin muutaman reissukuvan.

Näkyillään siis parin viikon päästä!

-Tuuli

TFiOS Extended trailer!

Eilen illalla 20th Century Fox julkaisi The Fault in Our Stars (suom. Tähtiin kirjoitettu virhe) pidennetyn trailerin ja ihan pakko tulla tännekin ylistämään! 

Ihan mahtavaa työtä ja hyvin saatu tuotua tarinan huumorillistakin puolta esiin. Hienosti kasattu ja hyvin on kohtaukset valittu. Lisäksi nähtiin enemmän sekä Hazelia että Augustusta, ja vitsi oon tyytyväinen, että päättivät laittaa siihen tuon metafora-kohtauksen, koska se tuo Augustusta tietyllä tavalla lähemmäs katsojaa.
Tää saa mut kyllä tosi malttamattomaksi, vaikka tiiän, etten oo vielä henkisesti valmis tätä leffaa kattomaan:D

Ei mulla muuta tässä ollutkaan kun, että katsokaa ja nauttikaa!

Mitäs tykkäätte?

-Tuuli

Kirjasarjat, jotka haluan aloittaa

The Infernal Devices -trilogia, 

kirjoittanut Cassandra Clare

Kuvan lähde

Rakastan Cassandar Clarea ja The Mortal Instruments (suom. Varjojen kaupungit) -sarjaa, joten jos tämä trilogia osoittautuu edes puoliks yhtä hyväksi kuin edellä mainittu sarja, tulee se olemaan ehdottomasti lukemisen arvoinen. Lisäksi olen kuullut paljon positiivista kommenttia kirjoista, joten todella odotan sarjan lukemista.

Trilogia kertoo varjometsästäjistä, jotka ovat monelle tulleet tutuksi jo Mortal Instruments -sarjan kautta. Kirjat sijoittuvat viktoriaaniseen Englantiin, kymmenen vuotta sen jälkeen, kun varjometsästäjät ja alamaailman asukkaat (vampyyrit, ihmissudet, keijut, velhot yms.) ovat tehneet rauhansopimuksen keskenään.

Ensimmäinen kirja, Clockwork Angel, kertoo Tessa Graysta, joka etsii kadonnutta veljeään ja siinä samalla itseään.

Kirjoja ei ole suomennettu.

The Lunar Chronicles -sarja,

kirjoittanut Marissa Mayer

Kuvan lähde

Tästä sarjasta sain tietää YouTuben kautta. En ole lukenut aikaisemmin mitään vastaavaa, mutta nämä sci-fi versiot tunnetuista saduista kuulostavat eittäin mielenkiintoisilta. Sarjasta on tähän mennessä ilmestynyt kolme osaa: Cinder, Scarlet ja Cress, ja neljännen kirjan, Winter, pitäisi ilmestyä 2015. En vaan malta odottaa, että saan näppini näihin. Kannet ovat kerrassaan upeita! Sarjaa ei tietääkseni ole suomennettu.

Ensimmäinen kirja, Cinder, perustuu Tuhkimoon ja se kertoo tytöstä, joka on puoliksi ihminen ja puoliksi robotti. Mukana on perinteisiä elementtejä alkuperäisestä tarinasta, kuten ilkeä äitipuoli, siskopuolet ja prinssi.

Sarjan toinen osa, Scarlet, puolestaan perustuu Punahilkkaan. Scarlet Benoit lähtee etsimään kadonnutta isoäitiään ja matkalla törmää moniin ongelmiin.

Kolmas osa, Cress, perustuu Tähkäpäähän ja kirjaan mahtuu mukaan sarjan edellisten kirjojenkin päähenkilöt.

Sarjan neljäs kirja, Winter perustuu Lumikkiin, ja se tulee ulos vuonna 2015.

Daughter of Smoke and Bone -trilogia,

kirjoittanut Laini Taylor 

Kuvan lähde

Myös tähän sarjaan tutustuin YouTuben kautta ja monelta taholta olen kuullut erityisesti Taylorin upeasta kirjoittamisesta. Sarjan kolmas kirja, Gods and Monsters, ilmestyi vasta aivan äskettäin (8.4.). Lisäksi vielä nämäkin kannet ovat aivan upeita!

Trilogia seuraa 17-vuotiasta Karouta, jonka kasvattivat olennot nimeltä chimaerat. Hänen täytyy tehdä olentojen hänelle luovuttamia tehtäviä, kuten kerätä hampaita sijaisisälleen. Karou ei tiedä mitä varten hampaat ovat. Lisäksi mies, joka omistaa tuliset siivet sekä silmät, ja joka on viettänyt aikaansa polttamalla kädenjälkiä oviin ympäri maailmaa, haluaa tappaa Karoun.

Juoni kuulostaa salaperäiseltä ja mielenkiintoiselta, joten odotan innolla tämänkin lukemista. En tiedä onko kirjasarjaa suomennettu.

Siinäpä nuo pahiten himoitsemani sarjat. Jos jollakin tulee mieleen muita sarjoja, joista saattasin tykätä tai mistä olette itse pitäneet erityisesti, niin kommentoikaa ihmessä alle!

-Tuuli

John Green – The Fault in Our Stars

kuvan lähde

Omaan tietoisuuteeni tämä kirja nousi hieman myöhässä. Olin YouTubessa trailereita katsomassa, kun tämän elokuvan traileri sitten osui silmään ja rupesin tarkemmin tutkimaan ja aika nopsaan löysi kirja sitten tiensä kirjahyllyyni. Itse luin kirjan englanniksi, mutta suomeksikin teos löytyy halukkaille.

Juoni pääpiirteittäin

The Fault in Our Stars (suom. Tähtiin kirjoitettu virhe) on tarina Hazelista, 16-vuotiaasta tytöstä, jonka keuhkot täyttyvät vedestä kilpirauhassyövän takia (etäpesäkkeet keuhkoissa). Tämän takia Hazel raahaa joka paikkaan mukanaan happitankkia, joka pumppaa hänen keuhkoihinsa tietyn määrän happea minuutissa. Hazelille on annettu arvioksi, että hänellä on 20% mahdollisuus elää vielä 5 vuotta , minkä takia tyttö on erittäin varovainen ihmissuhteidensa kanssa ja hänen on vaikea päästää muita lähelleen tai kiintyä toiseen ihmiseen–hän ei halua satuttaa ketään mahdollisella kuolemallaan.

Hazelin äidin ja lääkärin ollessa yhtä mieltä siitä, että tyttö on masentunut, he lähettävät hänet käymään syöpänuorten tukiryhmässä. Hazelista ryhmä on masentava. Kuitenkin eräässä ryhmän tapaamisessa Hazel tapaa pojan, Augustus Watersin, jonka oikea jalka on amputoitu osteosarkooman vuoksi. Hazelin ja Augustuksen välille kehittyy erityinen suhde.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan kirja kertoo rakkaudesta ja taistelusta syöpää vastaan.

Ajatuksia ilman pahempia spoilereita

En edes tiedä mistä aloittaa!

Kirja saa lukijan käymään läpi kaikki mahdolliset tunteet: suru, ilo, ärsyyntyminen, viha yms. Itse tuli itkettyä ja naurettua ja välillä vähän jopa huudettuakin. Lopussa oli pakko välillä keskeyttää lukeminenkin, kun ei kirjaimia enää nähnyt kyynelten lomasta.

Rakastin sitä kuinka pääsimme tutustumaan Hazeliin todella todella hyvin, ja väliilä tuntui kuin olisin itse ollut Hazelin asemassa. Se miten täysillä uppouduin kirjan maailmaan oli välillä jopa pelottavaa.

Kirjassa pohdittiin paljon (tai Hazel pohti) kaikkea elämään ja maailmaan liittyvää, super negatiivisesta positiiviseen ja se sai mutkin ajattelemaan yhtä sun toista.

Hahmot oli luotu hillittömän hyvin, vaikkei niitä montaa ollutkaan. Saimme tietää todella henkilökohtaisia ja ”kivuliaita” asioita sekä Hazelista että Augustuksesta. Myös sivuhenkilöille oli uhrattu ajatusta ja saimmekin erittäin värikkään hahmokaartin, josta nautin suunnattomasti.

Dashnerin suurimpana vahvuutena ovat selvästi dialogit ja tässä ne taas nähtiin. Kerrassaan upeaa työtä ja itkua saa taas pidätellä kaikin keinoin.

En kyllä keksi juuri mitään negatiivista. Teksti oli silloin tällöin hieman monimutkaista, mutta sen lisäksi ainoa miinus on se, että kun oli niin hiton sydäntäpirstovaa.

Antaisin 4.5/5 tähteä!

Spoilaavia mielipiteitä!

Tämän kohdan suosittelen hyppäämään yli jos et ole lukenut kyseistä teosta

Gusin hahmo oli ehdottomasti omia lemppariasioitani koko kirjassa. Metaforat, tupakat, joita hahmo ei polta, hieman kornit vitsit ja kaikki se huolehtiminen ja aito rakkaus Hazelia kohtaan oli vaan ylimaallista.

En osannut odottaa kirjan alussa, että Gus kuolisi, vaan kuten varmasti moni muukin, ajattelin kirjan päättyvän Hazelin kuolemaan. Pelkäsin jopa, että tarina päättyisi kuten kirjassa esitelty Hazelin suosikkiromaani, An Imperial Affliction: kesken lauseen. Onneksi saatiin kuitenkin loppuun asti kirjoitettu kirja.

Gusin kuolema sai mut kyllä aivan sekaisin. Täytyy sanoa, etten koskaan edes tiennyt voivani itkeä fiktionaalisen hahmon kuolemalle tuolla tavalla. Herranen aika sitä kontrolloimattomien kyynelten määrää.

Kirjassa oli monia hauskoja yksityiskohtia, kuten. Isaacin peli soikeille, jota ohjattiin äänen avulla ( Me: ”Touch the cave wall” Computer: You touch the cave wall. It is moist.” Isaac: ”Lick the cave wall.” Computer: ”I do not understand. Repeat?”). Nuo kohdat olivat aina mahtavia ja toi kyllä hymyn huulille.

Lisäksi hauskana yksityiskohtana oli Hazelin kaveki Kaitlyn, jota kuvailtii siistyneeksi 26-vuotiaaksi seurapiirirouvaksi 16-vuotiaan tytön vartalossa. Tällaiset asiat toivat pieniä naurun hetkiä lukukokemukseen.

Hazelin suhde An Imperial Affliction oli aivan ihana. Kirjan kautta hän ja Augustus tulivat vain läheisimmiksi, vaikka Hazel alkuun pelkäsikin antaa kirjan Gusin luettavaksi. Pidin myös siitä kuinka Hazel halusi itsepintaisesti tietää vastaukset kirjan jättämiin aukkoihin ja vaikka kyseisen kirjan kirjoittaja paljastuukin yksinäiseksi juopoksi, Hazel puolustaa kirjaa ja itseään siinä samalla. Peter Van Hauten sai kyllä mun turhautumisen välillä huippuunsa, mutta toisaalta koin ihan älytöntä empatiaa miestä kohtaan tämän kertoessa kuolleesta tyttärestään.

Pahimmin tunteet nousivat pintaan luvun 19 lopussa, kun Gus oli päässyt sairaalasta ja he menivät ulos juttelemaan. Keskustelussa oli mukana useita hahmoja. Dialogi oli hauskaa ja humoristista, mutta teki samalla kovin surulliseksi ja luvun viimeinen kohta, jossa Hazel toteaa ” Anyway, that was the last good day I had with Gus until the Last Good Day.” sai ainakin mut kyyneliin.

Elokuva!

Tästäkin mahtavasta kirjasta saadaan elokuva teattereihin heinäkuun puolella olettaisin. Näyttelijävalinnat osuneet taas nappiin ja täytyy kyllä sanoa, että itsestä tuntuu pahalta niiden puolesta, jotka mun kanssa joutuvat samaan teatterisaliin. Liika innostus tulee esiin hysteerisenä nauruna ja itkuna, joten rauhassa katsomisesta tuskin tulee mitään. Tässä vielä traileri niille, jotka eivät sitä ole nähneet: